Mummoni 70-vuotissyntymäpäiväjuhliin halusin tehdä herkullisen, näyttävän ja elegantin mansikkakakun. Ja mielestäni onnistuinkin siinä yllättävän hyvin, ottaen huomioon että vaikka intoa riittää mielettömästi niin en ole koskaan ollut mikään mestarileipuri. Vielä.
Täytteeksi valitsin Kinuskikissa -blogin ihanan mansikkatäytteen jonka ohje kuuluu näin:

250 g mansikoita
2 ½ dl mansikkakermaa (Valio)
½ prk rahkaa tai appelsiinituorejuustoa
½ dl vaniljakreemijauhetta
(2 rkl sokeria)

Koristeeksi leikkasin mansikoista siivuja, ja asettelin ne ulkoreunoja pitkin lähtevään ympyrän muotoon, kuorrutin sivut ihan tavallisella tähtityllalla ja kuohukermalla, päälle murustelin vielä valko- ja maitosuklaata. Kakkupohja oli perus viiden munan sokerikakkupohja.

   

Aina ei kuitenkaan onnistu kakut aivan suunnitellulla tavalla, minua pyydettiin tekemään kermakakkua isoveljeni pojan ristiäisiin ja otin asian todella kunnianhimoisesrti :D Lopputuloksesta ei aivan uskoisi niitä suunnitelmia mitä minulla aluksi oli, ja kuinka paljon aikaa kulutin kakun suunnittelemiseen.

Tarkoituksena oli tehdä kaksikerroksinen poikavauvan sininen kakku jossa on vaahtokarkkitaikinaa ja marsipaaniruusuja sekä pieni marspaanivauva... No. vaahtokarkkitaikina onnistui moiteetta, täysin siskoni valmistamat marsipaanikoristeet onnistuivat paremmin kuin hyvin, mutta jotain tapahtui kuitenkin kakun kokoamisvaiheessa. Jostain syystä vanhalla kakkupohjaohjeella tehdyt kakut olivat aivan liian pehmeitä, ja murtuivat jo leikatessa. Ajattelin että kyllä se tästä vielä, kun saa täytettä kakun sisään sitomaan kerroksia toisiinsa. Laitoin täytteet ja kuorrutin kakun ohuesti kermalla, ja kaulitsin vaahtokarkkitaikinan kakun päälle. Ja aluksi se vaikuttikin että siitähän tulee juuri sellainen kuin toivonkin, ja ryhdyimme tekemään samaa pienemmälle kevyemmälle kakulle joka nostettaisiin toisen kakun päälle. (ilman tukikeppejä ja pahveja kyllä, sillä kaksi kerrosta pysyy vielä kasassa ilman niitäkin jos ei muuten vain ole huono onni myötä kuten minulla tässä kokeilussa :D) 

Kun kakku oli nostettu toisen kakun päälle, alkoi ilmaantua jo ensimmäisiä ongelmia, pieni kakku alkoi murtua ja sieltä alkoi valahdella palasia vaahtokarkkitaikinan alta toisen kakun päälle. Päällä oleva kakku epämuodostui ei-pyöreäksi möykyksi ja kermaa rupesi pursuilemaan taikinan alta. Samalla kun yritimme korjata tätä, tuli vaahtokarkkitaikinaan rasituksen alla sitten reikiä ja repeämiä, ja niistä alkoi puskea kermaa läpi. Yritimme siskon kanssa vielä n. klo 11 aikoihin illalla korjailla kakkua, mutta eihän siitä enää hyvää saanut. Rupesimme sitten siinä vaiheessa vielä paistamaan viimeisistä aineistamme uutta kakkupohjaa ja päätimme jatkaa täyttämistä ja koristelemista seuraavana aamuna ennen ristiäisiä.
Loppujen lopuksi saimme aikaiseksi vain todella matalan surkean näköisen kakun, jonka kerman värjäsimme sitten siniseksi. Kyllä hävetti todellakin viedä se vieraille, vaikkei kukaan onneksi sentään tiennyt alkuperäisistä suunnitemista mitään. :D

Jälkeenpäin minua eniten harmittaa lähinnä se, ettei noista koristeista tullut otettua parempaa kuvaa ennen kakkuun laittamista, sillä varsinkin tuo vauva oli aivan uskomattoman aidon näköinen ja hieno palleroinen. Ristiäispaikkana oli veljeni vaimon vanhempien koti joka lämmitetään puulla, ja lämmitystakka oli juuri tarjoilupöydän vieressä ja näin ollen marsipaani rupesi hikoilemaan ja menetti ehkä myös hiukan muotoaan. Mutta virheistä oppii, ja minä opin ainakin sellaiset asiat että:
1. jäähdytä kakku aina mahdollisimman hyvin ennen marsipaani-, sokeri- tai vaahtokarkkikuorrutteen laittamista
2. Käytä mieluummin voikremeä vaahtokarkkitaikinan alla, kermakin saattaa jossain tapauksesa toimia mutta ei se toiminut ainakaan tässä.
3. Tee tarpeeksi jämäkkä kakku, sillä nuo kuorrutteet on aika painavaa tavaraa.
Mutta vielä minä palaan onnistuneen kaksikerroksisen vaahtokarkkikuorrutteisen kakun kanssa! :D

Ristiäiset meni kaikesta huolimatta hyvin ja tässä on vielä kuva maailman ihanimmasta ja hurmaavimmasta pienestä pallerosta! (+ minä ja miehekkeeni)