Ei tää bloggailu nyt meinaa ottaa tuulta allensa kun tuntuu että koko ajan jotain muuta tekemistä kuin kirjoittaa :) No mut jos sitä hitaasti ja varmasti päivittelis näitä. Ei ainakaan lopu aiheet kesken kun nyt on jo varmaan kymmenen jonossa.
 

Elikkäs teinpäs yksi päivä pestokuorrutettua lohta! Ja kokin kokeilunhalusta tein peston tietenkin itse.
Muutamaa asiaa lukuunottamatta tuli oikeastaan aika onnistunut ruoka tästäkin.

Siinä se valmis lohi köllöttelee. Tuosta pestosta tuppaa oliiviöljyt irtoamaan uunissa, mutta sillepä ei hirveästi mitään mahda.

Pestoon minulla tuli myös hiukan normaalista poikkeavia aineksia, sillä olin Lieksassa vanhempieni luona, ja siellä oli ruokakaupassa aika rajalliset tarvikkeet remontin vuoksi.
Aineksethan olivat:
1 ruukullinen persiljaa
1 ruukullinen basilikaa
valkosipulia muutamia kynsiä
Oliiviöljyä
manteleita
mustaleimajuustoraasteta
hunajaa

Laitoin kaiken tehosekoittimeen ja mörssäsin tahnaksi. Jatkoin oliiviöljyllä niin että se oli juoksevampaa.
Levitin kalan päälle hiukan jääkaapissa ollutta tomaattista tuorejuustoa, ja peston siihen päälle.
Pestosta tuli itseasiassa sellaisenaan hiukan kitkerää, voi johtua mustaleimasta. Mutta paistettua siitä tuli aivan mielettömän ihanan rapsakkaa ja pähkinäistä! Ainoat muutokset mitä olisin itse ruokaan tehnyt, olisi ollut kalan parempi suolaaminen ennen peston levitystä, ja sitruunan mehun lisääminen.
 

Hiukan myöhemmin kokeilin pestolohta valmistaa kaupan valmispestosta, ja vaikka aivan hyvää tämäkin oli, niin voin sanoa että itsetehty oli sata kertaa parempaa!


Kuva nyt ei sinänsä ole kovinkaan edustava lohen puolesta, mutta tällainen tuli nälissään räpsäistyä.

Tähän versioon tuli ihan lohifilee, kaupan valmispestoa, purjoa ja nuo sienet.
Sienien ohje hyvin yksinkertainen:

Rasiallinen sieniä,
Ainakin paketillinen pekonia (suosittelen ostamaan kaksi)
ja Aurajuustoa (tai mitä tahansa muuta juustoa/sulatejuustoa mikä on omaan mieleen)
- Sienistä koverretaan kanta pois, puhdistetaan mahdollisesta mullasta harjaamalla ja lisätään juustoa sienen koloon. Sitten se kääritään pekoniin ja paistetaan uunissa.

Tämäkin tarina jäi lyhyeksi, mutta ens kerralla ehkä sit taas paremmin! 

Erittäin pitkän kirjoutustauon jälkeen palaan taas lauteille. Sattui tapahtumaan hetkellisiä taloudellisia ongelmia, ja ranskalaisten perunoiden lämmittämisestä ja makaraonin keittämisestä ei riitä hirveästi kirjoitettavaa :-D

Lähiaikoina on tullu tehtyä taas pari kakkua, kummatkin syntymäpäiville ja kummatkin enemmän ja vähemmän huumorimielessä. Muutamia kuvia on itse tekovaiheista ja sitten tietysti kuvat itse lopputuloksesta. Tarkoituksena on tulevaisuudessa ottaa enemmänkin kuvia itse vaiheista, nyt vain on pitänyt niin kiirettä noita tehdessä, ettei ole yksinkertaisesti ehtinyt :-)

Ensimmäinen kakku oli kahden kaverini 25-vuotis yhteissynttäreille. He ovat molemmat kovia Lemmy Kilmister -faneja ja siitäpä idea sitten lähtikin.


Eli tässä on koko kakku "komeudessaan", lisänä Jacki-pullo ja Jack-colat valmiina laseissaan.



Kakku jääkaapissa, ennen koristuksia. Koristeet lisättiin vasta hiukan ennen vieraiden tuloa etteivät jääkaapissa rupea "hikoilemaan"
Mustat raidat on tehty lakunauhoista (kaupassa se pussi jossa taitaa olla norsun kuva, saatavana myös punaisena, merkkiä en valitettavasti muista nyt), ja voin kertoa että oli aika rasittavaa pikkuväkerrystä. Jos olisi ollut aikaa niin olisin tehnyt huolellisempaa jälkeä, mutta oli aika kiire.

Ja tässä olis Lemmystä lähikuvaa :-) tyylikkäästi siideritölkin nokassa kököttää vielä tässä vaiheessa.

Täytteenä kakussa oli taas vaihteeksi Kinuskikissa-blogin hienoja teoksia, tällä kertaa suklaamoussetäyte.
Ohjeethan menee jotakuinkin näin (koko kakkuun, puoliksi jaettuna yhteen kakun väliin):

-2 levyä eli 2 x 130g Pandan suklaata. itse käytin tummaa ja valkosuklaata. (Tämä ohje on kahteen väliin, mutta itse jaoin valkosuklaatäytteen kahteen osaan ja laitoin sen kahteen väliin hiukan ohuemmin, ja tumman suklaan vain yhteen väliin, näin kakkuun tuli kolme täytettyä väliä. Jos haluaa kakkuun hiukan korkeutta niin tekee vielä kolmanteen väliin erikseen täytteen.)
-5dl eli 2 x 2,5 dl purkkia Flora vispiä
-200g Sunnuntain vaniljarahkaa

Vatkaa yksi purkki (tai isosta purkista mitattuna 2,5dl) Flora vispiä normaalisti vaahdoksi.
Laita vaahto jääkaappiin ja sulata suklaa vesihauteessa (yksi levyllinen 130g).
Anna suklaan jäähtyä hiukan, niin että se on about iholle sopivan lämpöistä (ei polta sormea), ja lisää se 100:n grammaan vaniljarahkaa. 100g on puolet purkista, ja itse ihan ilman vaakoja mittasin sen noin suurpiirteisesti.
Lisää suklaa-vaniljarahkaseos kermavaahdon joukkoon.
Toista tämä niin monta kertaa kuin haluat täytettyjä välejä kakkuun.

-----

Toinen kakku oli sitten vanhempieni syntymäkakku. Isällä on aprillipäivänä 1.4 syntymäpäivä ja hän täytti 49 vuotta. Äidillä on 6.5 ja hän täyttää 47. Olin juuri noiden päivien välissä käymässä Lieksassa heidän luonaan ja ajattelin että teen heille yhdistetyn syntymäpäiväkakun. Ja koska ikä ei ollut sama, ja olisi kuulostanut hiukan masentavalta yhteenlaskettuna, päätin tehdä jotain vitsikästä ja kirjoittaa kakkuun:

Koska 47- ja 49-vuotiaathan ovat 40 ja risat, vai mitä? :-D Kakun hauska muoto johtuu irtoreunavuoan puuttumisesta. Vuoka johon kokosin tämän oli hiukan alaspäin kapeneva ja muutenkin aika matala ja täytteiden kanssa ylin kerros jäi täysin ulkopuolelle ja ei näin painunut kasaan niinkuin alemmat kerrokset.

Kakkuun tuli täsmälleen sama täyte kuin edelliseen, sillä sain siitä paljon kehuja ja halusin testata sitä uudestaan. Koristeluissa on käytetty ihan perus vispikermaa joka on värjätty nestemäisella punaisella ja jauhemaisella sinisellä vähän tuollaiseksi violetin tyyppiseksi.
Kasasin kakun tuohon samaiseen vuokaan mikä ylläolevissa kuvissa näkyy, joka tosiaan on aika matala. Tuosta vuoasta johtuen jouduin kokoamaan kakun myös väärinpäin kuin yleensä tekisin, mutta hyväksi onnekseni unohdin laittaa kelmun vuokaan ennen kasaamista ja jouduin keikauttamaan kakun ulos sieltä, joten se tulikin sitten oikein päin sieltä loppujen lopuksi ulos.
Vuokaa en ennen täyttämistä valmistellut sen suuremmin, kuin leikkasin leivinpaperista vuoan reunoille menevät suikaleet jotka estävät kakkua tarttumasta vuokaan.
Leikkasin kakun kolmeen samankokoiseen osaan, kostutin maidolla joka oli makeutettu vanilja- ja tomusokerilla. Laitoin tästä kuvasta katsottuna päällimäisen palasen alimmaiseksi, laitoin täytteen ja laitoin seuraavan palasen pälle jne. Sitten taittelin leivinpaperin kakun päälle ja laitoin lautasen painamaan vielä hiukan kakkua ja jääkaappiin hyytymään. Tämä taisi olla vain muutaman tunnin, mutta tietysti aina paras jos olisi sen yön yli.

Tähän kuittaan tän kirjoituksen ja koitan illalla tai huomenna saada lisää kirjoitettua, sillä materiaalia löytyy kyllä! Hauskoja kakkuiluja!

Mummoni 70-vuotissyntymäpäiväjuhliin halusin tehdä herkullisen, näyttävän ja elegantin mansikkakakun. Ja mielestäni onnistuinkin siinä yllättävän hyvin, ottaen huomioon että vaikka intoa riittää mielettömästi niin en ole koskaan ollut mikään mestarileipuri. Vielä.
Täytteeksi valitsin Kinuskikissa -blogin ihanan mansikkatäytteen jonka ohje kuuluu näin:

250 g mansikoita
2 ½ dl mansikkakermaa (Valio)
½ prk rahkaa tai appelsiinituorejuustoa
½ dl vaniljakreemijauhetta
(2 rkl sokeria)

Koristeeksi leikkasin mansikoista siivuja, ja asettelin ne ulkoreunoja pitkin lähtevään ympyrän muotoon, kuorrutin sivut ihan tavallisella tähtityllalla ja kuohukermalla, päälle murustelin vielä valko- ja maitosuklaata. Kakkupohja oli perus viiden munan sokerikakkupohja.

   

Aina ei kuitenkaan onnistu kakut aivan suunnitellulla tavalla, minua pyydettiin tekemään kermakakkua isoveljeni pojan ristiäisiin ja otin asian todella kunnianhimoisesrti :D Lopputuloksesta ei aivan uskoisi niitä suunnitelmia mitä minulla aluksi oli, ja kuinka paljon aikaa kulutin kakun suunnittelemiseen.

Tarkoituksena oli tehdä kaksikerroksinen poikavauvan sininen kakku jossa on vaahtokarkkitaikinaa ja marsipaaniruusuja sekä pieni marspaanivauva... No. vaahtokarkkitaikina onnistui moiteetta, täysin siskoni valmistamat marsipaanikoristeet onnistuivat paremmin kuin hyvin, mutta jotain tapahtui kuitenkin kakun kokoamisvaiheessa. Jostain syystä vanhalla kakkupohjaohjeella tehdyt kakut olivat aivan liian pehmeitä, ja murtuivat jo leikatessa. Ajattelin että kyllä se tästä vielä, kun saa täytettä kakun sisään sitomaan kerroksia toisiinsa. Laitoin täytteet ja kuorrutin kakun ohuesti kermalla, ja kaulitsin vaahtokarkkitaikinan kakun päälle. Ja aluksi se vaikuttikin että siitähän tulee juuri sellainen kuin toivonkin, ja ryhdyimme tekemään samaa pienemmälle kevyemmälle kakulle joka nostettaisiin toisen kakun päälle. (ilman tukikeppejä ja pahveja kyllä, sillä kaksi kerrosta pysyy vielä kasassa ilman niitäkin jos ei muuten vain ole huono onni myötä kuten minulla tässä kokeilussa :D) 

Kun kakku oli nostettu toisen kakun päälle, alkoi ilmaantua jo ensimmäisiä ongelmia, pieni kakku alkoi murtua ja sieltä alkoi valahdella palasia vaahtokarkkitaikinan alta toisen kakun päälle. Päällä oleva kakku epämuodostui ei-pyöreäksi möykyksi ja kermaa rupesi pursuilemaan taikinan alta. Samalla kun yritimme korjata tätä, tuli vaahtokarkkitaikinaan rasituksen alla sitten reikiä ja repeämiä, ja niistä alkoi puskea kermaa läpi. Yritimme siskon kanssa vielä n. klo 11 aikoihin illalla korjailla kakkua, mutta eihän siitä enää hyvää saanut. Rupesimme sitten siinä vaiheessa vielä paistamaan viimeisistä aineistamme uutta kakkupohjaa ja päätimme jatkaa täyttämistä ja koristelemista seuraavana aamuna ennen ristiäisiä.
Loppujen lopuksi saimme aikaiseksi vain todella matalan surkean näköisen kakun, jonka kerman värjäsimme sitten siniseksi. Kyllä hävetti todellakin viedä se vieraille, vaikkei kukaan onneksi sentään tiennyt alkuperäisistä suunnitemista mitään. :D

Jälkeenpäin minua eniten harmittaa lähinnä se, ettei noista koristeista tullut otettua parempaa kuvaa ennen kakkuun laittamista, sillä varsinkin tuo vauva oli aivan uskomattoman aidon näköinen ja hieno palleroinen. Ristiäispaikkana oli veljeni vaimon vanhempien koti joka lämmitetään puulla, ja lämmitystakka oli juuri tarjoilupöydän vieressä ja näin ollen marsipaani rupesi hikoilemaan ja menetti ehkä myös hiukan muotoaan. Mutta virheistä oppii, ja minä opin ainakin sellaiset asiat että:
1. jäähdytä kakku aina mahdollisimman hyvin ennen marsipaani-, sokeri- tai vaahtokarkkikuorrutteen laittamista
2. Käytä mieluummin voikremeä vaahtokarkkitaikinan alla, kermakin saattaa jossain tapauksesa toimia mutta ei se toiminut ainakaan tässä.
3. Tee tarpeeksi jämäkkä kakku, sillä nuo kuorrutteet on aika painavaa tavaraa.
Mutta vielä minä palaan onnistuneen kaksikerroksisen vaahtokarkkikuorrutteisen kakun kanssa! :D

Ristiäiset meni kaikesta huolimatta hyvin ja tässä on vielä kuva maailman ihanimmasta ja hurmaavimmasta pienestä pallerosta! (+ minä ja miehekkeeni)

Tällä hetkellä käytössäni ei ole kuin puhelimen kamera, mutta tilanne muuttuu kunhan palaan lomalta takaisin kotiin. Ekassa kuvassa on tekemääni katkarapuwokkia, joka itseasiassa ei ole nyt lähiaikoina tehtyä, mutta oli ainut vanhempi kuva puhelimessani aiemmista ruoista mitä olen tehnyt. Tämä nyt ei ole mikään mestariteos, mutta hyvää se oli. Siinä taisi olla jotakuinkin Pirkan itämaista woksekoitusta, isoja katkarapuja, sekä nuudeleita ja paljon paljon mausteita. Pinnalla rucolaa.

Jälkimmäisissä kuvissa on tänään tekemääni uunilohta. Olen jo pitkään miettinyt että osaanko valmistaa kokonaisen fileroimattoman kalan, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Kaikkea täytyy kokeilla tietääkseen onko se vaivan arvoista, tai onnistuuko se. Tarkoituksenani oli ottaa kuva lohesta myös ennen uuniin menoa, se oli aika näyttävän näköinen, mutta ehdinkin tökätä sen jo uuniin ennenkuin aivoni tajusivat.



Lohen valmisteluiksi huuhtelin kalan pintaa huolellisesti, ja kuivasin ja pyyhin loput "limat" vielä talouspaperilla. Laitoin folion päälle uunipellille ja uunin lämpenemään 175 asteeseen. Sen jälkeen viilsin kalan vatsaa auki vielä vähän pidemmälle pyrstöön päin, ja tein viiltoja kalan pintaan.
Suolasin ja pippuroin, sekä sisältä että ulkoa ja sitten vain ahdoin koko kalan täyteen yrttejä. tällä kertaa mukaan tuli meiramia, sitruunamelissaa, basilikaa ja persiljaa, koska useampi kappale ruokailijoista ei tykännyt esim. tillistä, mitä tähän normaalisti voisi laittaa. Myöskään rosmariinia on tuoreeltaan näin pienessä kaupungissa hankala löytää, mutta olisin sitä mielelläni laittanut. Kruunasin täytteen vielä muutamalla voinokareella ja sitruunalohkoilla.
Annoin kalan muhia 175 asteessa folioon käärittynä reilun tunnin, sen jälkeen avasin foliot ja lisäsin lämpöä noin 20 minuutiksi about 225 asteeseen. Jos tuntuu että lohi meinaa liikaa ruveta palamaan niin 200 astettakin riittänee. Ja maistamallahan kalan kypsyys selviää parhaiten, tietenkin jos haluaa pitää kalan pinnan koskemattomana eikä ronkkia kalaa sisältä päin niin sitten täytyy lähinnä vain katsella että väri on mukavan vaaleanpunainen eikä enää niin "kiiltävä".

Kalan kaveriksi tein vain yksinkertaisen kastikkeen sipulista, valkosipulista, voista, coconut & lime -ruokakermasta ja samoista yrteistä mitä kalaan tuli. Lisäsin vielä hiukan sitruunan mehua ja suolaa, ja näin siitä tuli mukavan makea kastike kalan kaveriksi. Ja tietenkin kalan kanssa täytyy saada perunoita.
 

 

 Tässä vielä kuva lohiateriasta lautasella, huonolaatuisena puhelimesta tietenkin.

Oli erittäin rentoa ruoanlaittoa tänään, jostain syystä olin aivan tajuttoman väsynyt ja en olisi jaksanut keskittyä suurempiin ruoanlaittosessioihin, mutta oli mukava laittaa kuitenkin jotain suht. terveellistä ja maittavaa. Ei tarvinnut kuin heittää kala uuniin ja perunat kiehumaan ja mennä itse lepäilemään :D nyt loman kunniaksi ajattelin ottaa yhden saunaoluen ja painua katselemaan telkkaria lämpimän vilti alle, ah!

Elikkäs tervehdys kaikki mahdolliset lukijat! Ajattelin ruveta ihan omaksi ilokseni kirjoittelemaan ruokamaailmaan liittyvää blogia, koska olen ollut kiinnostunut ruokaan liittyvistä asioista niin pitkään kuin vain muistan ja ahmin intohimoisesti kaikkea ruoanlaittoon liittyvää kirjallisuutta, tv-ohjelmia, nettiartikkeleita ja uusia reseptejä itselleni. Lisäksi olen muutenkin jo pitkään ajatellut että tahtoisin pistää kaikki testailukokemukseni ylös johonkin yhteen paikkaan, josta ne on myös helppo jakaa toisille.

Ihan esitelläkseni itseni, olen Niina, loppuvuodesta 20 vuotta täyttävä kolmannen vuoden kokkiopiskelija ja asun Tampereella poikaystäväni ja kahden muun kämppiksen kanssa. Olemme opiskelijoita ja työttömiä joten kaikki ruoka ei voi olla gourmeeta, mutta silloin tällöin yritän panostaa myös laatuun hinnasta välittämättä.
Vaikka opiskelenkin kyseistä alaa ja rakastan kaikkea ruokaan liittyvää, olen huomannut että haluan pitää sen vain harrastuksena. En siis mielelläni tahdo koskaan työskennellä, ainakaan pitkäaikaisesti, ravintolassa. Kun on löytänyt harrastuksen josta pitää ja jossa on hyvä niin ei halua menettää kiinnostusta siihen tekemällä sitä joka päivä työkseen - silloinkin kun ei vain yksinkertaisesti huvita. :)
Haluan sisällyttää blogiin hiukan huumoria, enkä aina olla niin tosissani. En myöskään pyri olemaan mikään "huippukokki" vaan teen juttuja sillä tavalla mikä tuntuu itsestä parhaalta, olipahan se virallinen tapa tai ei. Lisäksi tykkään myös juhlia, joten saatan sisällyttää blogiini myös alkoholiin liittyviä asioita, kuten drinkkiohjeita tai "kuulumisia" miten järjestämäni juhlat olivat menneet tms. Eli jos joku ei halua niistä lukea niin tämä ei ehkä sitten ole oikea blogi hänelle :)



Nimensä mukaisesti tämä on siis kaikkea keittiössä, eli tämä on tavallaan elämäntapablogi joka sijoittuu keittiön asioihin, ei pelkästään aina ruokaan. Kiitän ja kuittaan, mukavia lukuhetkiä kaikille!